Pennut ovat 5-viikkoisia, ja nyt on selvää, että kaikki ovat sinisiä.
Pikku on vaalein sävyltään, mutta kenenkään naama ei ole alkanut
selvästi vaalenemaan. Menoa ja meininkiä riittää, kun pennut ovat
alkaneet juoksemaan, riehumaan ja rähinäpainimaan oikein kunnolla.
Pentulaatikon alustat lentelee, lipaston alle jäädään jumiin (Tummis),
vesikupit kaatuilee, aina sattuu ja tapahtuu. Kiinteä ruoka maittaa
hyvin. Syövät enimmäkseen raakaa jauhelihaa ja survottua pentunappulaa.
Pyry imettää niitä vielä välillä, mutta on alkanut jo tehdä selväksi,
ettei aina tarvitsisi nisissä roikkua.
Vonksu, sininen poika, 1,4 kg
"Mitäs seuraavaksi keksis? Koko maailma odottaa mua!"
Tummis, punainen tyttö, 1,3 kg
"Läheisyys lämmittää, ja kunnon rähinät!"
Valo, keltainen tyttö, 1,5 kg
"Iisisti vaan!"
Pikku, vihreä tyttö, 1,2 kg
"Vierivä pallo ei sammaloidu."
Kaikki pennut on omanlaisiaan niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Valo on edelleen isoin, rauhallisin ja leppoisin, ei säpsähdä vähääkään kovaa pauketta eikä mitään. Olen testaillut pentujen reaktioita, ja Valolla näyttäisi olevan teräshermot. Vonksulla on jotenkin ylväs olemus, ja on ihmisläheinen ja touhukas tutkimusmatkailija, ensimmäisenä menossa milloin minnekin. Tummis on viime aikoina kehittynyt todella sosiaaliseksi, ottaa innokkaasti kontaktia ihmisiin ja koiriin, Tuulin paras kaveri. Se ottaa puunauksen kilteimmin, mutta osaa myös pistää oikein kunnolla Pikkulle hanttiin. Sillä on myös Pyryltä peritty päähänpinttymä änkeytyä ahtaisiin tiloihin, mutta myös ihmisten, koirien tai lelujen päälle nukkumaan. Pikku on iso persoona kompaktissa paketissa, hirmuista vauhtia ympäri huushollia pyörivä pallero, joka pistää isommat sisaruksensa kuriin.
